Aloitetaan arvio tunnustamalla muutama tosiasia:
1) Blogi on viettänyt tovin hiljaiseloa vakavan joukkouupumuksen vuoksi. Pikaisen menestyksen ja kansansuosion tuoma jetset-elämä Euroopan suurimpien kulttuuri- ja viihdealan tähtien seurassa sai blogiretkueen kuluttamaan kaikki henkiset voimavaransa heidän pyrkiessään pitämään kiinni viimeisestäkin tavislaisuutensa langasta, kunnes lopullinen romahdus tapahtui kuohujuoman ja kaviaarin täyttämässä olympia-altaassa Matti Nykäsen keikan jälkimainingeissa. Pitkähkön hengähdystauon jälkeen tuo elämä on jo takanapäin, voimia on kerätty ja elämänmuutokset ovat siivittäneet blogistit tavoittelemaan uutta banaaliuden hybristä. Tuomas hankki koiran, Lauri etsii itseään ihmisten parissa ja Johannes vaihtoi maisemaa Lontooseen, koska Johanneksen mielestä ”lontoon murteen puhuminen” on vitsien A-luokkaa.
2) Stig, joka tunnettiin ennen nimellä Stig Dogg ja edelleenkin jopa nimellä Pasi Siitonen, on härskihköissä viiksissään sanoinkuvaamattoman komea mies, jonka musiikki on tuttua radiosta, Spotifysta, televisiosta ja levyiltä.
3) Foxilta loppui juuri polttopallon ympärille rakennettu, juoneltaan kovin ohut elokuva, jonka näin ensimmäisen kerran elokuvateatterissa ilmestymisvuonnaan, koska olin kyseisenä aikana suorittamassa varusmiespalvelustani laivaston sinisissä ja iltavapaalle oli keksittävä tekemistä. Muita tuona aikana elokuvateatterissa katsomiani elokuvia olivat mm. Cellular ja Mean Girls, jonka yleisön joukosta erotuimme palvelustoverimme kanssa loma-asuissamme sangen positiivisella tavalla.
Kun faktat on ns. ”lyöty tiskiin”, on aika paneutua itse albumiin. Levyä varten on sävelletty, sovitettu ja sanoitettu kappaleita, jotka joku toinen artisti olisi varmastikin saanut kuulostamaan erilaiselta. Koska Pasi ”Stig ’Stig’ Dogg” Siitonen on niin vietävän kaunis sukupuolensa edustaja, annamme arvosanan vain ulkonäkösyistä.
3/5
3/5 tähteä 